Olin viikonlopun B:n vieraana ja katsoimme elokuvan Pather Panchali, intialaisen klassikon 50-luvulta. Kyseessä on ensimmäinen elokuva Satyajat Raylta, joka on ilmeisesti kova tekijä kotimaassaan, sen verran innostunut B hänestä oli. Ray oli tehnyt filmin amatöörinäytteliden ja olemattoman budjetin varassa. Se esittää pienen maalaiskylän elämän ja kuoleman kiertoa hitaan ja vähäeleisen, kekseliään kerronnan kautta. Upeaa mustavalkoista kuvaa maailman värikkäimmästä maasta.

Häkellyttävin kohtaus tapahtui kuitenkin jo ennen itse elokuvaa. Heti DVD:n käynnistyttyä ruudulle ilmestyi pariksi sekunniksi värikkäisiin koristeltuihin asuihin pukeutuneita ihmisiä äänekkään laulun saattelemana. B selitti, että kyseessä oli hindulainen rukous. Ensin luulin että kyse oli jostain uskonnollissävytteisesti levitysyhtiön mainoksesta, mutta B selitti että välähdyksen kohteena eivät tosiasiassa olleet lainkaan kuluttajat. Pätkä oli lisätty levylle sen uskonnollisen vaikutuksen vuoksi, jotta jumalat soisivat yhtiölle onnea. Kyseessä on siis eräänlainen mekaaninen rukous, jota katsojien näytöt ja kaiuttimet valjastetaan toistamaan. Hindujen jumalat ovat niin suurpiirteisiä, etteivät erottele ihmisten tai yritysten välillä, he eivät välitä toistaako rukouksen vakuuttunut uskovainen vai ajatukseton kone, kunhan mantrat tulevat lausutuksi.